Patruunan kanssa käytiin ystävien kanssa kaupunkikävelyllä vilskeessä. Sen lempiasia on tähän asti ollut lenkillä itse itsensä taluttaminen, hihna suussa kävely mutta nyt se näköjään on jäänyt Muutenkaan ei vetänyt, kontakti oli tooodella hyvä, eikä koittanut muutenkaan kiskoa. Ihana hengailija. Siinä se meni hienosti vierellä ja ihmetteli kaupungin menoa. Ilta oli kuuma ja pysähdyttiin keskustassa suihkulähteelle. Pennut eivät tuumanneet mitään siitä eivätkä mistään muustakaan. Kumpikaan. Käytiin istumassa vähän terassillakin kun oli kaunis ilma *naurahtaa*. Pennut olivat tosi kiltisti. Vähän Patruuna meinasi väsyä istuskeluun mutta tyytyi kohtaloonsa.. :-)
Vähän sitten harjoiteltiin keskustassa myös pintoja jotka eivät mitkään tuota Patronille ongelmaa. Ritiläportaisiin ei mielellään mene, ymmärtäähän sen ettei tunnu pehmeiden tassujen pohjassa kamalan hyvältä. Syöteltiin sellaisilla sitten vähän nakkia ja ensin jäykisteli vähän niillä mutta rentoutui koko ajan paremmin ja liikuskelikin jo häntä heiluen siellä ritilän päällä.
Ohiteltiin pyörätuoli-ihminen ja pyöräilijöitä ja lukuisia muita ihmisiä, meidät ohitti pärisevät mopot ja autot ja kaikenlaiset vempeleet niin eipä mikään ollut kummallekkaan pennuista mikään juttu. Olikin puhetta että välillä tosiaan tuntuu ettei Frinikään nää eikä kuule ollenkaan mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu ja mulla on ihan samanlainen tunne Patruunasta. Kuhan hengailee mukana ja on aina ihan kaiken kanssa sillee "im fine". Hyvä niin. Kyllä olen niin ylpeä pienestä aarteestani Patruunasta. Se on vaan maailman kaikkeuden hienoin koira ja odotan vaan mitä siitä kasvaa. Se on varmastikin paljon musta kiinni mutta tähän asti on mennyt vaan niin hyvin. Meillä tuntuu olevan jo niin hyvä suhde, huomaa monissa tilanteissa Patron luottaa muhun ja mää annan sille myöskin luottamusta, mä luotan siihen vaikka se pieni vielä onkin. Hienosti se tarjoaa kontaktia ja on mun kanssa mielellään.
Täydellinen rakkauslaps <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti