Paimennusleirillä

Joops. Jalostustarkastuksesta selvittyämme, lähdin ajelemaan suoraan Kuopioon /Vehmersalmelle edelleen siis Irene ja Patruuna matkassa. Pieni mutka matkaan kun haettiin ystävä ja hänen koiransa kyytiin Pieksämäeltä. Saavuimme hyvissä ajoin iltasella leiripaikalle, asetuimme "taloksi" ja vietettiin ilta mukavan rauhallisissa merkeissä. Seuraavana aamuna alettiin heti hommiin. Tiedossa oli lampolan kalkitusta, uusien lammasaitauksien rakentelua ja lampaiden keritsemistä. Meillä oli niin hirvittävän mukavaa. Seuraavana päivänä siitä päästiin aloittelemaan paimennushommat. Päästiin Irenen kanssa metsään jonkun reilun 80kpl lampaita kanssa. Siellä oli myös ohjaaja sekä pari muuta aloittelijakoirakkoa. Irene oli niiiin hieno ja meinasi vallan varastaa show:n itsellensä. Mä olin siitä pakahtua ylpeydestä.. :-)¨

Leiri meni niin hyvin kun vain saattoi mennä. En jaksa kauheasti tähän enää lörpötellä, mutta Irene oli niin upea ja siitä sanottiin että ensi kesänä ei olisi temppu eikä mikään meille paimennuksen esikokeen suorittaminen. Kouluttajat vain päivittelivät kuinka näin harvakseltaan paimenteleva koirakko on voinut vuodessa niin paljon kehittyä. Waau... :--) Viimeisenä päivänä oltiin isommassa aitauksessa harjoittelemassa. Puolet lampaista lähti metsään ja ne loput lampaat jotka jäivät aitaushommiin olivat ihan kahjopäitä monet hyppivätkin aidoista yli ja juoksivat metsään kavereiden perään. Irene oli päivän ainoa koirakko joka luki tätä laumaa niin hyvin, että rauhoitteli itseään ja lampaita luonnostaan. Se teki kaiken kuin hidastetussa filmissä, haukotteli ja käänteli itseään pois lampaista päin. Kouluttaja kehui ihan hirveästi Ireneä ja sen lampaiden lukutaitoa. Taas sai olla niin ylpeä. Tuo paimennus on vaan se mihin toi mun tyttö on tehty, ei palveluskoirakentille vaan paimentamaan. Harmittaa kun en pääse sitä useammin viemään, mutta paikat ovat hirmuisen kaukana meistä.

Hienosti mänöööö :-)