Muutto

Jee vihdoinkin päästiin muuttamaan. Rivitalosta omakotitaloon. Unelmien täyttymys. Kuvassa kaikki koirat takapihan keskeneräisellä terassilla niin somasti. Voi että mikä lauma mulla nykyään onkaan. Kolme täydellistä! <3

 

Meillä oli myöskin yökyläilijä Bea Beauceron pari päivää. Koirat rallittivat ja nautiskelivat ja tehtiin jälkiä ja harjoiteltiin kaikkia tarpeellisia koirien taitoja! Kuvia: 

Bea beauceron etualalla korvinensa

Beauceron jono, kokojärjestys

Isosisko ja pikkuveli nautiskelee kevät auringossa

Pennun ensimmäinen jälki

Ensimmäinen jälki meni ihan hyvin mutta no ensimmäinen kuitenkin että ei nyt ihan nappiin voinutkaan mennä. Poitsu ei meinannut tajuta mitä koetan siltä pyytää, välillä sille maistui ruohotupsut , välillä otti katsekontaktia muhun kysyäkseen multa ohjeita. Loppua kohden paransi mutta sitten jälki loppui jo kesken kaikenkin. Huokaus! Loppukevennyksenä pari kuvaa:

Patruuna ja sen huskykaveri Lumia.

TottelevaisuusSemma 19.-21.4.2013

Viime viikonloppu vietettiin Jyväskylässä tottisseminaarissa jonka järjestäjä oli http://www.workingrottweilerclub.com/ . Tapahtuman saadut varat laitetaan lyhentämättöminä tulevaan rottwailereiden suojelun maailmanmestaruuskisamatkaan Espanjaan. Joten kyl kannatti. Muutenkin oli mielenkiintoinen ja antoisa reissu ja mukavaa oli myöskin! Irenen kanssa jätettiin miehet kotiin ja lähdettiin hyvällä porukalla opiskeleen tottelevaisuusjuttuja. Siinä sivussa meillä oli hulppea mökki vuokrattuna kaikenmaailman kylpypaljuilla varustettu ym. Kyllä saatiin nautiskella siellä omassa rauhassa. 

Säät suosivat meitä koko viikonlopun ajan

Lauantaina olin kuuntelemassa vain Anu Vehviläistä. Niin mielenkiintoinen että oksat pois. Kouluttaja minun makuun. Ei kiertele eikä kaartele vaan sanoo suoraan miten asiat on, etsii ratkaisuja eikä aina yritä lirkutella koirille ja ohjaajille liibalaabaa. Sain tästä kuuntelupäivästä NIIN paljon irti. Koirakkoja oli harjoituksissa pitkin päivää mukana ja tekivät aina muutaman kierroksenkin per nenä kentällä. Jokainen suoritus käytiin lopuksi kouluttajan, ohjaajan ja koko yleisön kesken läpi. Koiria oli mukana todella monenlaisia , laidasta laitaan, erilaisia ongelmia ja myöskin ratkaisuja. Voi että kun se oli mielenkiintoista, en voi oikein muuta sanoa! 

Sunnuntaina olin Irenen kanssa koirapaikalla ja meitä koulutti meille jo ennestään tuttu mahtava Tiina Saaranluoma. Koettiin Irenen kanssa oikea läpimurtokin reissussa. Tähän asti olin seuruuttanut Ireneä käsi tuossa jossakin ylhäällä mahan päällä tiedättekö, en osaa selittää. Laitan kuvat selventämään asiaa:

Alkuun niinkun näin. 

Siitä lähdimme piilottamaan nameja ja laskemaan kättä alas pikkuhiljaa.

Lopulta saatiin kädet elämään ja lopulta ne viuhtoi sivuilla täysin normaaleina niinkuin muutoinkin ja meidän meno alkoi näyttämään tottikselta! Jes! Irene oli todella täysillä mukana läpi kaikkien harjoitusten. Sain olla siitä niiin ylpeä! 

Tosiaan noin muutenkin Tiinan koulutus oli niin sellaista jämptiä mutta mukavaa. Niin monet naurut me kentällä naurettiin kun minä, kyllä yllätys yllätys, pöllöilin minkä kerkesin. Koira osasi ja tahtoi tehdä mutta ohjaaja tarvitsi juuri tätä! Onneksi lähdettiin niin päästiin tyhmistä opituista tavoista eroon lopullisesti sitten kertaheitolla! Suosittelen kyllä ihan kaikille Tiinan ja Anun ja muidenkin Rottwailereiden ipo tiimiläisten koulutuksia lämpimin mielin.  Sunnuntain Tiinan koulutuksessa oli mielenkiintoisinta kaksi koirakkoa, rotuna karkeakarvainen saksanseisoja. Niiden meno vasta mielenkiintoista olikin! Viimeiseksi olisin ajatellut törmääväni tottissemmassa kahteen karkkarisaksanseisojaan mutta näin joskus!! :-)

Kotiin päästyäni minua odotti pieni pentu jota oli ihan liian kova ikävä! Oli tietysti isompiakin murreja mutta pentu on pentu. :--D He olivat miesten kesken pärjänneet kotosalla oikein mainiosti eikä kotoa kyllä soiteltukkaan viikonlopun aikana mitään puheluita .Sen verran tuo on koirien ja muiden elukoiden kanssa kasvanut että yhden pennun kanssa menee kun leikiten. Itseasiassa vaikka niitä olisi kolme, en epäilisi yhtään.

Muutto lähellä ja muuta höpötystä.

Teemme muuttoa ja tältä näyttää "takapihalla" ja oikeastaan täällä Etelä-Pohjanmaalla joka paikassa minne kääntyy katsomaan. Viime syksynä täällä oli jo megatulvat ja kaikkia ikävyyksiä tapahtui ja nyt tänä keväänä meinaa taas olla tulvan poikasta näillä nurkilla. 

Patruunasta on tullut oikea pikkuveli Runolle. Ne on nyt Runon kanssa kuin paita ja peppu. Ihanat kaverukset jotka nukkuu vierekkäin, juo samasta kiposta vettä ja painii kahdestaan ja niillä on selkeästi joku miesten salaliitto. Irene ei ole oikein lämmennyt tulokkaalle taikka tälle salaliitolle. Taitaa olla vähän mustasukkainen. Irene pääsee onneksi hetkeksi pois kun lähdemme pian Jyväskylään tottelevaisuussemmaan niin saadaan molemmat miehistä vähän lomaa! Jännittää kyllä jättää pentu viikonlopuksi mutta ei voi mitään. Ehkä me molemmat pärjätään! :-) 

Pennun kanssa on mennyt kyllä sitten niiiin hyvin. Pieni on niin rohkea ja itsenäinen. Mutta kuitenkin kuulolla koko ajan. Tarpeetkin osataan tehdä pihalle isojen poikien lailla. Kyllä tää emäntä tykkää. No ollaanhan me jo tänään hurjia vahtikoiran alkuja oltu, taisteltu, purtu, seikkailtu, vähän komennettukkin, jotta ei nyt ihan I.S.M.O.J.A olla sentään :'D Se on niin etevä pieni koiran alku. Ollaan tutustuttu kotiin, laumanjäseniin, autoiltu kiitettävästi ja siellä vaan nukuttu sikeitä, käyty vierasilla, jossa sieläkin ollaan nukuttu. Ulkona mennyt muina miehinä vesilätäköistäkin eikä sadekaan haitannut ulkoilua. Muutamaa koiraakin on jo nähnyt ja rohkeena tutustunut. Cotton de tulear Kerttuun, Mäyräkoira Pimuun, Pystykorva Hetaan ym. Oon niin ylpeä. Oon niin onnellinen. Mun kaikki maailman unelmat on täyttyneet. Tuo on ihan mahtava ja niin rakas ollut jo valmiiksi ja nyt rakkaus vain kasvaa kun me tutustutaan ja aletaan luoda oikein hyvää koira-omistaja välistä suhdetta. Patrioottipojulin kanssa olisi tarkoitus myöskin harrastaa. Saa nähdä urkeneeko meille jonkin sortin palveluskoiran ura vai mitä meistä tulee kun kasvetaan isoiksi ja komeiksi :---) 

  

Pentu vierailee vuohitilalla.

Pennun elämässä oli tänään suuri päivä. Otin sen mukaan kouluuni. Opiskelen siis eläintenhoitajaksi ja näin ollen lemmikkimme ovat enemmän kuin tervetulleita kouluun ja ovat muutenkin kovasti mukana koulutuksessamme. Patron oli pari tuntia ensin teoriatunnilla jonka jälkeen suunnattiin auton nokka kohti vuohitilaa. Patron hassa se veti sikeitä koko vierailun ajan. Pientä paimenta ei ilmeisesti voinut vähääkään kiinnostaa mikään vuohien lypsäminen koska heti kun päästiin pihattoon missä itse vuohia oli, ja lopetettiin höpinät lypsystä, pentu heräsi ja tutustui pieniin hänen kokoisiin kileihin. Siellä se viipotti kilien seassa ja pusutti yhtä sellaista poskelle. Herrasmiespaimen. Aivan ihana rohkea pentu! Kouluun päästessään viipotti häntä tötteröllä ja tahtoi tutustua ihan kaikkeen. Erityisen kivoja pennun mielestä olivat puutarhapuolen opiskelijat johtuen heidän kirkkaan oranssin värisistä huomiotakeistaan. Todella mielenkiintoisia ihmisiä Patronin mielestä.

Ketään ei jätkä pelkää ei koiria eikä ihmisiä. Tänään se on nähnyt Taika beauceronin ja suomenlapinkoiran jonka nimeä en nyt justiinsa muista, kaikki tuttavuudet ovat olleet positiivisia kokemuksia pienelle pojalle. Tapasi Patron myöskin koulumme navettakissan 'Muorin' ja vuohitilankin hiirikissan kanssa piti myös tehdä tuttavuutta. Tänään ennen iltavieraita tämä emäntä vähän imuroi ja mun iloiseksi yllätykseksi imuria kohtaan oltiin täysin pelottomia ja olisi sen imurin kanssa voinut vähän leikkiäkkin! Ihan täydellinen pieni. Tunnen siitä jo niin kovaa ylpeyttä ja se on juuri sitä mitä olen etsinyt . Voi en olisi kyllä parempaa tapausta voinut saadakkaan. Aivan mahtava. Autoiltu ollaan ja autossa rauhoitutaan ja vedetään sikeitä. Yhtään ei tee pahaa olla autoilemassa. Täydellistä. Reissataan välillä autoillen niin paljon että kolme rennosti autoilevaa koiraa kelpaa mulle paremmin kuin hyvin!