Muutto lähellä ja muuta höpötystä.

Teemme muuttoa ja tältä näyttää "takapihalla" ja oikeastaan täällä Etelä-Pohjanmaalla joka paikassa minne kääntyy katsomaan. Viime syksynä täällä oli jo megatulvat ja kaikkia ikävyyksiä tapahtui ja nyt tänä keväänä meinaa taas olla tulvan poikasta näillä nurkilla. 

Patruunasta on tullut oikea pikkuveli Runolle. Ne on nyt Runon kanssa kuin paita ja peppu. Ihanat kaverukset jotka nukkuu vierekkäin, juo samasta kiposta vettä ja painii kahdestaan ja niillä on selkeästi joku miesten salaliitto. Irene ei ole oikein lämmennyt tulokkaalle taikka tälle salaliitolle. Taitaa olla vähän mustasukkainen. Irene pääsee onneksi hetkeksi pois kun lähdemme pian Jyväskylään tottelevaisuussemmaan niin saadaan molemmat miehistä vähän lomaa! Jännittää kyllä jättää pentu viikonlopuksi mutta ei voi mitään. Ehkä me molemmat pärjätään! :-) 

Pennun kanssa on mennyt kyllä sitten niiiin hyvin. Pieni on niin rohkea ja itsenäinen. Mutta kuitenkin kuulolla koko ajan. Tarpeetkin osataan tehdä pihalle isojen poikien lailla. Kyllä tää emäntä tykkää. No ollaanhan me jo tänään hurjia vahtikoiran alkuja oltu, taisteltu, purtu, seikkailtu, vähän komennettukkin, jotta ei nyt ihan I.S.M.O.J.A olla sentään :'D Se on niin etevä pieni koiran alku. Ollaan tutustuttu kotiin, laumanjäseniin, autoiltu kiitettävästi ja siellä vaan nukuttu sikeitä, käyty vierasilla, jossa sieläkin ollaan nukuttu. Ulkona mennyt muina miehinä vesilätäköistäkin eikä sadekaan haitannut ulkoilua. Muutamaa koiraakin on jo nähnyt ja rohkeena tutustunut. Cotton de tulear Kerttuun, Mäyräkoira Pimuun, Pystykorva Hetaan ym. Oon niin ylpeä. Oon niin onnellinen. Mun kaikki maailman unelmat on täyttyneet. Tuo on ihan mahtava ja niin rakas ollut jo valmiiksi ja nyt rakkaus vain kasvaa kun me tutustutaan ja aletaan luoda oikein hyvää koira-omistaja välistä suhdetta. Patrioottipojulin kanssa olisi tarkoitus myöskin harrastaa. Saa nähdä urkeneeko meille jonkin sortin palveluskoiran ura vai mitä meistä tulee kun kasvetaan isoiksi ja komeiksi :---) 

  

Pentu vierailee vuohitilalla.

Pennun elämässä oli tänään suuri päivä. Otin sen mukaan kouluuni. Opiskelen siis eläintenhoitajaksi ja näin ollen lemmikkimme ovat enemmän kuin tervetulleita kouluun ja ovat muutenkin kovasti mukana koulutuksessamme. Patron oli pari tuntia ensin teoriatunnilla jonka jälkeen suunnattiin auton nokka kohti vuohitilaa. Patron hassa se veti sikeitä koko vierailun ajan. Pientä paimenta ei ilmeisesti voinut vähääkään kiinnostaa mikään vuohien lypsäminen koska heti kun päästiin pihattoon missä itse vuohia oli, ja lopetettiin höpinät lypsystä, pentu heräsi ja tutustui pieniin hänen kokoisiin kileihin. Siellä se viipotti kilien seassa ja pusutti yhtä sellaista poskelle. Herrasmiespaimen. Aivan ihana rohkea pentu! Kouluun päästessään viipotti häntä tötteröllä ja tahtoi tutustua ihan kaikkeen. Erityisen kivoja pennun mielestä olivat puutarhapuolen opiskelijat johtuen heidän kirkkaan oranssin värisistä huomiotakeistaan. Todella mielenkiintoisia ihmisiä Patronin mielestä.

Ketään ei jätkä pelkää ei koiria eikä ihmisiä. Tänään se on nähnyt Taika beauceronin ja suomenlapinkoiran jonka nimeä en nyt justiinsa muista, kaikki tuttavuudet ovat olleet positiivisia kokemuksia pienelle pojalle. Tapasi Patron myöskin koulumme navettakissan 'Muorin' ja vuohitilankin hiirikissan kanssa piti myös tehdä tuttavuutta. Tänään ennen iltavieraita tämä emäntä vähän imuroi ja mun iloiseksi yllätykseksi imuria kohtaan oltiin täysin pelottomia ja olisi sen imurin kanssa voinut vähän leikkiäkkin! Ihan täydellinen pieni. Tunnen siitä jo niin kovaa ylpeyttä ja se on juuri sitä mitä olen etsinyt . Voi en olisi kyllä parempaa tapausta voinut saadakkaan. Aivan mahtava. Autoiltu ollaan ja autossa rauhoitutaan ja vedetään sikeitä. Yhtään ei tee pahaa olla autoilemassa. Täydellistä. Reissataan välillä autoillen niin paljon että kolme rennosti autoilevaa koiraa kelpaa mulle paremmin kuin hyvin! 

Pentu kotona!

Kasvattajan luona minua odotti tälläinen pieni nyytti ikää 7 viikkoa

Syötävän suloinen pieni

Hetki ennen kotiinlähtöä kasvattajalla. Tomera mies valmiina maailmalle!

Maailma ensialkuun kyllä hieman jännitti. 

Pysähdyttiin puolivälissä matkaa jaloittelemaan ja käytiin mun äidillä kahvilla.
Pennun mielestä oli parempi tutustua mummuun turvallisen matkan päästä.

Hetken ajan päästä jännitys unohtui ja tutkittiin maailmaa pystypäin!

Alkumatkan Patron matkusti kopassa mutta loppumatkaksi poitsu pääsi mun viekkuun kartturin paikalle ja pian nukahtikin siihen mun takin päälle niin että oma sydän suli kun toinen tuhisi siinä tyytyväisenä.

Käytiin kävelyllä tässä iltasella ja tutustuttiin kaikki vähän toisiimme. Pentu on ollut alusta asti niin valloittava tyyppi! Muutenkin kotiutui niin nopeasti ja otti isoveikan Runon ja isosisko Irenen heti omaksensa! Rakastan!

Vaasan kansainvälinen koiranäyttely

Oltiin Irenen kanssa näyttelyissä pitkästä aikaa sitten joulukuun voittajanäyttelyiden. Kummempaa menestystä ei tullut mutta arvosana ERINOMAINEN ja junioriluokan ensimmäinen, myöskin erinomainen arvostelu saatiin kotiinviemisiksi. Seura oli myös mitä parhainta, näimme pitkästä aikaa Irenen siskoa Awaa ja puolisiskoa Panjaa omistajineen. Olipa ihana nähdä näitä ystäviä. Pari kuvaa näyttelystä. Näyttelyissä meni sen verran aikaa etten enää kerinnyt hakemaan nyyttiä kotiin tänään. Huomenna lähden aamusta niin että olen puolen päivän maissa hakemassa pentua kotiin. Jännittää!

Irene keskellä ja siskot Awa (vas.) & Panja (oik.)

MH- Luonnekuvaus

6.4.2013 Käytiin myös Irenen kanssa molempien elämämme ekaa kertaa MH - luonnekuvauksessa. Irene oli testin aikaan 20 kuukautta vanha eli noin 1½vuotias. Testi sujui Irkkumaisesti. 

Tiivistettynä Irene oli avoin, ystävällinen, sitä sai käsitellä. Mutta yhteistyö kohdassa lähti mukaan haluttomasti testinohjaajan matkaan. Tuomari loppuarvostelussa sanoi että juu kyllä se oli sosiaalinen koira mutta siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä vieraan matkaan, näytti kenen koira se sitten oikeasti on. Että joku roti sentään. 

Lähti takaa-ajoon, mutta jätti kesken, ei tarttunut/ollut kiinnostunut saaliista. Ei lähtenyt etäleikkiin, tarkkaili kyllä omituista hyypiötä metsäänpäin. Mutta aika välinpitämätön. 

Haalaria ja Räminälaitetta säikähti jonnin verran, haalarille osoitti uhkauselkeitä, eli haukkui. Niiden tarkastamisiin tarvitsi minun tukea. Tuomari sanoi ettei jäänyt vellomaan ikäviä juttuja vaan ne selvitettyään yhdessä mun kanssa sille oli ne jutut ok sit sen jälkeen.

Aaveilla tarkkaili molempia herkeämättä ja osoitti useita uhkauselkeitä. Tuomari sanoi jotta pienestä beauceronista alkaa kasvaa aikuinen ja vaihtaa puolustukselle herkästi ja tuomarin mukaan koirassa on terävyyttä ja kun se kertoi esimerkkejä, ymmärsin että kyllä vaan. Niimpäs onkin.. Kehotti olemaan tietyissä tilanteissa tarkkana. 

Leikkiessä aktivoitui, mutta ei taistellut lelusta. Innostui kyllä hömppäämään ja lähti sillaiten mukaan, tarttui koko suulla heti leluun, mutta ei lähtenyt taistelemaan ei minun eikä vieraan testinohjaajan kanssa. Laukauksia pelkäsi. Jäiköhän jotain sanomatta? Noh, video löytyy Irenen omalta sivulta ja tulokset ilmestyvät koiranettiin varmaankin jo piakkoin. Mutta oikein ylpeä olen pienestä tytöstäni. Irkku rulez <3